Eliitillä tasapäitä vastaan

Jyrki Kiiskinen kirjoitti viime sunnuntaina Hesarin Sunnuntaidebatti-palstalla provokatiivisesti ja hyvin Suomeen pesiytyneestä tasapäisyyden kulttuuurista, jossa kaikki ovat valtavan laajaa keskiluokkaa, jota kiinnostavat lähinnä modernit sirkushuvit. Kiiskisen mukaan demokratia perustuu sellaisille ideaaleille, jotka kuitenkin edellyttävät äänestäjiltä kiinnostusta myös yhteisiin asioihin - siis politiikkaan.

Demokratian välttämätön edellytys on kansalainen, joka kykenee muodostamaan valistuneen mielipiteen, suhteuttamaan sen muihin näkökulmiin ja puolustamaan näkemyksiään julkisesti.

Parlamentarismi toimii niin kauan kuin enemmistö pysyy kärryillä. Mutta mitä enemmän julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun kyvytöntä väestöä on, sitä vakavampi uhka demokratiaan kohdistuu. Tai sitä vaarallisemmalta yhteiskuntajärjestelmältä demokratia alkaa muutamien historiallisten esimerkkien valossa vaikuttaa.

Kansanvallan toimivuuden avainkysymykseksi nousee väestön sivistys.

Politiikan arvostus ja yleinen kiinnostus politiikkaan on alamaissa - eivätkä poliitikot ole yksin siihen syyttömiä. Todellista poliittista debattia ei käydä ja puolueiden näkemyseroja ei ole helppo havaita. Arvokeskustelusta puhutaan, mutta arvoista ei keskustella. Argumentaatio on ennemmin retoriikkaa. Puolueet haalivat listoilleen tanjavienosia ja markku-uusipaavalniemiä, joita kukaan ei odota äänestävän harkittujen poliittisten näkemysten perusteella. Samalla viimeisen vuoden merkittävin juorulehtien juttulähde on ollut pääministeri.

Kaikki tämä peilaa kansakunnan sivistystasoa - tai ainakin sitä aktiivisuutta, jolla potentiaalista sivistystä ollaan valmiita käyttämään. Jostain syystä onnistuminen, menestyminen tai kyvyillään erottautuminen ovat vieläkin Suomessa asioita, jotka herättävät kademieltä ja joita sallitaan vain harvoille oudokeille. Muiden odotetaan olevan samaa tasapäisen harmaata joukkoa, joiden puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet ovat jotakuinkin yhtäläisiä - eivätkä ainakaan taatusti millään tavalla älyllisiä.

Nuorisossa kuitenkin voi olla tulevaisuus. Ei meikäläisen nuoruudessa ollut populaarikulttuurissa yhtä lailla valinnanvaraa kuin tänään. Jos sama erilaisuuden ja eroamisen salliminen ilmenisikin jatkossa vielä muutenkin kuin kulutusvalintoina.