4.2.07

Ihmiskunnan on aika aikuistua

Ihmisellä on tarve antaa jokin nimi ja hahmo sille, mitä ei itse pysty selittämään tai mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Maailman kompleksisuus ja sattumanvaraisuus sekä yksilön rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan tai muiden kohtaloon ovat saaneet monenlaisia hahmoja: henkiä, voimia, jumaluuksia, dialektisia historiannäkemyksiä, markkinafatalismia.

Kun luonnontieteet ja ihmistieteet jokunen sukupolvi sitten yhteisvoimin iskivät kristinuskoa kirveellä, monet juhlivat ihmiskunnan lopulta tulleen aikuiseksi. Riemu oli ennenaikaista: uskonnosta luopuminen ei johtanutkaan yksilöiden kollektiiviseen vastuunkantoon, vaan objektiivisiksi julistettuihin näkemyksiin maailmasta ja sen kehityksestä. 1900-luvulla nähtiin joukko historiankirjoituksen järjettömimpiä ja tuhoisimpia yhteiskuntajärjestelmiä, joilta kaikilta puuttui kyky omien perusteidensa arviointiin.

Vaikka kommunismi onkin kuopattu, objektiiviseksi itsensä julistavat maailmankuvat elävät yhä täydessä kukoistuksessaan. Talouden ylipapit julistavat markkinavoimien ylivaltaa ja kieltävät ketään puuttumasta voimien itsenäiseen toimintaan. Markkinavoimat ovat uusi Pyhä. Vaikka uskonnoista luopumisen piti olla lähtölaukaus ihmiskunnan vapautumiselle, ei markkinauskonto suinkaan ole vapauttanut ihmistä alisteisuudestaan jumalille ja voimille, vaan asettanut hänet entistä voimattomampaan asemaan pelkkänä voimien pelinappulana ja ravinnontuottajana, jonka rukouksia ei kuule enää kukaan.

Mikä karmaisevinta, markkinauskonnon julistama voima on todella olemassa: sillä ei ole fyysistä hahmoa, mutta se tunnetaan toimistaan, vaikutuksistaan ja sanomistaan. Se pyrkii elämään kaikkien ihmisten mielien kautta, ottamaan ihmiskunnan ruumiikseen, julistaen kaikille yksilön voimattomuutta ja todellisten vaikutusmahdollisuuksien puutetta.

Markkinajumala ei kuitenkaan ole elinvoimainen jumala. Se on julistanut ikuista ja rajatonta kasvua, mutta ihmiskunta elääkin rajallisella planeetalla. Vapaiden ja rajoittamattomien markkinoiden jumala, joka lupasi ihmiskunnalle yltäkylläistä tulevaisuutta - ja toteuttikin lupaustaan - onkin muuttunut pedoksi, joka uhkaa tuhota paitsi ihmiskunnan, myös itsensä.

Ihmiskunnalla alkaa olla korkea aika aikuistua: kesyttää peto, asettaa sille rajat ja tehdä siitä oma palvelijansa. Peto elää vain ihmisten kautta - ja vain ihmiset voivat sen kesyttää.

Muussa tapauksessa voi olla, että homo sapiens osoittautuukin vain kosmisen evoluution epäonnistuneeksi kokeiluksi ja satunnaiseksi oikuksi.